Fiiliksiä ja vähän muuta reilun kahden viikon takaa kun kevät toi aurinkoiseen Lissaboniin mukanaan eräitä matkailijoita suomesta.

Vanhoissa kaupungeissa mm. Porto, Lissabon & Coimbra on sillon aikoinaan santsattu yleiseen esteettisyyteen ja viihtyvyyteen paljon, siksi nää onkin täydellisiä kaupunkeja myös niille, jolla ei ole hajuakaan siitä, minne mennä ja mitä tehdä, sillä jo pelkästään harhailemalla löytää varmasti (ja usein parhaiten) moniin uskomattoman hienoihin puistoihin ja Miradouroihin (näköalapaikka). Ja vaikka monet talot yms. on tosi rapistuneita, kuitenkin Lissabonin keskustan alueella julkiset puistot ja tasanteet on vieläkin tosi upeita ja suosittuja. Ja näitä mestoja on oikeasti tosi paljon (pelkästään Lissabonin ydinkeskustaa ympäröi 7 kukkulaa). Ja aina jos alkaa talot ahdistaa, niin suuntaa kulkunsa kohti rantaviivaa ja edessä on taas toisenlainen upea näkymä.

Kaikkialla on kukkia, puihin on lehdet jo kasvamassa, aurinko paistaa ja lämpöä riittää (silloin kun ei sada ja täällä sataa kokoajan). Eikö tämä ole kevät? Ilmeisesti ei, kuulema tämä on lopputalvea.
Tänään luin juuri, että Suomessa oli mitattu uusi pakkasennätys oliko se jotain -38, en voi edes käsittää miten voi olla noin järkyttävän kylmä, kun itse katselen kirsikkapuitten kukintaa täällä. Mutta eiköhän sekin taas sitten selviä mulle ensitalvena vähän liiankin hyvin joten parempi vaan nauttia auringosta silloin kun se paistaa ja murehtia paleltumiskuolemaa sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.
Tässä sitten teille sitä kuuluisaa lopputalvea:

28- Legendarinen ratikkalinja, jolla liikennöi alkuperäiset keltaiset puuratikat + Einstein look-alike.

Lounas joka puri itseään pyrstöstä.

Marinariumin yksi ja puoli uutta asukasta.

Kuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (c): Juhana Honkonen