O countryside

Älkää huoliko, tämä blogi ei ole muuttunut täysin lammasaiheiseksi. Otan vain yksinkertaisesti ilon irti siitä, että kerran elämässäni minulla "on" lampaita, vaikka muille jakaa. Nämä lampaat ovat siis tuosta host-papan pihalta; kutsuttakoon näitä nyt vaikka sitten host-lampaiksi. Yksi näistä muuten halkeaa kuulema viikon päästä; ilmeisesti kaksoset tiedossa. 

Huis huis.


Mun portugalilainen pappa, on hienoinen hamstraaja, mitä tulee varsinkin lintuihin, sillä niitä tuntuu löytyvän sen pihalta jokaikisestä paikasta, mistä kuvitella saattaa. Lintuja tuolta löytyy varmaan lähemmäs 30 kappaletta. Ja melkein jokakerta kun tuolla piipahdan, uusia tipuja piipittää jossain nurkassa. 

Tässä teille uusimpien(ja upeimpien) tipujen ääninäyte.

Varmasti kaikkien aikojen elegantein kana,  koko komeuden kruunaa pehmeä afro. 

Siellä asuu myös kaksi enemmän tai vähemmän kyseenalaista lemmikkiä, herra/rouva korppi. Ikää molemmilla jokseenkin yli 18-vuotta. Mun sydäntä vähän riipaisee aina kun mä menen siitä niiden asumuksesta ohi, kun ne kalisuttaa nokkiaan noihin kaltereihin ja tulee seurustelemaan. 

"Korppien älykkyys sai uusia todisteita

Julkaistu: 14.09.2010, Kategoriat: Linnut, Tiede ja tutkimus

Korppien on tiedetty olevan varsin älykkäitä lintuja. Itävallassa Wienin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että korpeilla on niin sanottua metatietoa eli tietoa siitä, mitä toinen korppi tietää. Ihmisillä tätä kutsutaan ”mielen teoriaksi”. Tällaista älykkyyttä on aiemmin tiedetty olevan ihmisten lisäksi vain simpanssilla, reesusapinalla ja joillakin varislinnuilla.

Tehdyssä tutkimuksessa testattiin korppien käyttäytymistä ja metatiedon käsittelyä kymmenellä korpilla. Korpeista viisi oli naarasta ja viisi koirasta. Kaikki korpit olivat syntyneet ja eläneet koko elämänsä tutkimuseläintarhassa. Tutkimuksessa yksi korppi oli varsinainen koe-eläin ja kaksi muuta toimi ns. avustavina korppeina.

Tutkimus suoritettiin useassa osassa. Tutkija piilotti kaksi ruokapalaa maahan sellaisessa häkissä, jonne korpit näkivät. Ensimmäisessä vaiheessa toinen avustava lintu näki minne ruokapalat piilotettiin, toinen puolestaan ei. Varsinainen koekorppi näki ruokapalaa tarkkailevat avustajakorpit koko ajan.

Tämän jälkeen koekorppia estettiin näkemästä häkkiin ja samalla joko vaihdettiin tai ei vaihdettu avustajakorppien paikkaa. Tämän jälkeen koekorppi päästettiin häkkiin ja laskettiin, kuinka nopeasti se kaivoi ensimmäisen ruokapalan piilosta ja tarkkailtiin, oliko se ensimmäiseksi vai toiseksi piilotettu ruokapala.

Tulokset osoittivat, että koekorppi toimi nopeimmin silloin, kun se tiesi, että avustava korppi oli nähnyt mihin ruokapala piilotettiin. Se siis yritti saada ruokapalan ennen toista. Jos koekorppi tiesi, ettei kumpikaan avustajakorpeista ollut nähnyt ruokapalan piilotusta, se ei hakenut ruokapalaa kovinkaan nopeasti. Korpit siis pystyivät tekemään päätelmän, että milloin lähellä oleva korppi tiesi ruuan piilopaikan ja sitten pystyivät toimimaan tämän tiedon perusteella.

Testin yhdessä koevaiheessa peitettiin molemmilta avustajakorpeilta näköyhteys häkkiin. Koekorppi näki sen, että avustajakorpit eivät nähneet piilotusta. Tällöin koekorppi ei pitänyt kovinkaan suurta kiirettä hakiessa ruokapalan piilosta. Koekorpin oletettiin tutkimuksen perusteella siten tietävän, mitä toinen korppi tietää ja mitä ei.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B-lehdessä ja se uutisoitiin Yle:n tiedesivulla."

"Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on nykyisin myös tieteellistä näyttöä. Korpilla on yli 50 erilaista ääntä ja se osaa käyttää erilaisia esineitä työkaluina. Korppi on siis hyvin viisas lintu ja tutkimusten mukaan se yltääkin älykkyydeltään isojen ihmisapinoiden tasolle. Vanhojen tarujen mukaan korpit pitävät paljon kiiltävistä esineistä."

Siellä asui kani, joka pian päätyy pataan.

Täällä on itsestäänselvyys, että kanat, kukot, possut ja kanit päätyvät pataan mitä pikimmmiten. Lampaat ovat toistaiseksi jostain syystä välttäneet pataan joutumisen (tai sitten mulle ei ole vain kerrottu koko totuutta). Maassa maan tavalla, mutta mulle ei vain valkene, että miten kukaan muu ei näe sitä, että sen ei tarvitse aina olla se vaihtoehto, vaan eläimien pitämisestä voi saada niin paljon muutakin iloa. Tosin mun portugalilainen pappa rakastaa jokaikistä kotkottajaa tontillaan.

Esim. kyyhkyset on todella yleisiä lemmikkilintuja.
Täällä linnut ovat yleensä syystä tai toisesta nimenomaan miesten lemmikkejä.

Kaikkein oudoimman tästä tilanteesta tekee se, että todella monilla on kuitenkin paljonkin häkkilintuja lemmikkinä, mutta silti tiettyjen eläinten elämälle ei nähdä minkäänlaista vaihtoehtoista päättymistä.

Täällä olo on vahvistanut entisestään kasvissyöjää minussa, sillä vaikka nämä eläimet täällä elää satakertaa paremmissa olosuhteissa kun eläimet ympäri maailman kaikensortin tuotantolaitoksissa, ovat niidenkin olot ahtaat, likaiset ja pimeät ja stressaannuksissaan ne satuttavat toisiaan. Ja kaikki tämä ei tarkoita, että ihmiset eivät jollain tasolla eläimistään välitä, mutta pataan joutumisen lisäksi mitään muuta vaihtoehtoa ei vain näytä olevan. Täällä pidetään myös normaalina jos eläimet ovat likaisia ja niillä on esim. kirppuja tai joku rampauttava tekijä. Ei nähdä vaihtoehtona tilannetta, jossa näin ei olisi.

Nykyisin alkaa yleistyä koirien ja kissojen talossa pitäminen, mutta silti varsinkin maaseudulla 85% koirista elää ulkona, metrin mittaisen narun päässä/pienissä aitauksissa lähes koko elämänsä, elämälleen haukkuen. 

Siinä oli sitä itseänsä enemmän tai vähemmän kerrostuneena,
 no mutta hyvin pystyi kävelemään vaikka ajoittain kuuluikin jos minkämoisia ääniä.

Kaupunki-alueen ulkopuolella olen nähnyt koiraa ulkoilutettavan yhden kerran, mutta koirien vapaana pitäminenkään ei ole niin kovin yleistä. Yleensä koirat vaan tekee asiansa mihin ne ikinä sattuu olevan kiinnitettynä ja joku sitten kerran viikossa siivoaa ne.

Kerran kysyin kun kuulin, että vanha koira joka asui mun entisen talon pihalla oli jäänyt auton alle ja oli sen seuraksena alkanut ontua, että miksei omistaja vie sitä lääkärille. Vastauksena saan tuomitsevan "kerro millä rahalla"-kommentin, mutta samaisella naapurilla oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä riittävästi rahaa kahteen autoon (90% täällä on vähintään kaksi autoa per kotitalous) ja huristella niillä kaikki matkat, alkaen 100 metristä. (Uskokaa tai älkää, tässä ei ole yhtään liioittelua, vaan täällä ihan tosissaan saatetaan ajaa viereisen naapurin pihaan.) Kaikki tulee lopulta siihen, että mikä on välttämätöntä, monelle vähintään kahden auton omistaminen on, mutta vanhan(tai nuorenkaan) koiran kipujen lievittäminen ei.

Mutta onneksi muutosta on ilmassa. Kummalliselta vain tuntuu, että jos on tilaa, mutta ei aikaa niin miksi ei vain yksinkertaisesti aidata takapihaa ja anneta koiran elää siellä ja karkottaa mahdolliset hiipparit, miksi se pitää aina kahlita?

Ja kaikki tämä vuodatus ei tarkoita ettenkö Portugalia rakastaisi, tämä on vaan yksi niistä harvoista näkemyseroista jota en todennäköisesti koskaan tule ymmärtämään.

Mulla on ollut pienimuotoinen projekti tässä parin viikon ajan: tuolla mummolassa on kaksi hurjaa vahtikoiraa jotka puree kaikkia (paitsi omistajiaan) jotka tulee tontille kun ne on vapaana. Ja haukkuu kun riivatut aina kun joku lähestyy. MUTTA: HAHAA!
Minäpä olen saanut ne puolelleni, eikä tarvittu muuta kuin kärsivällisyyttä ja koirankeksejä! Vielä on vähän vaiheessa tämä projekti, että en ihan uskaltaisi tuonne mennä hillumaan jos ne on vapaana, mutta kun ne on häkissä, tuo ujompi vasemmanpuoleinen jopa heiluttaa häntää aina kun menen niitä katsomaan. Ja enää ne ei edes hauku mulle kun menen sinne, oi sitä tunnetta kun ne aloittaa haukkumisen vasta kun joku toinen liittyy seuraan.

Lahjonta on kannattanut täysin ainakin tässä tapauksessa.

Loppuun vielä maailman suurin mato, ei edes mahtunut kuvaan. Vertauskohteena mun hieno koulukortti.