Jos vielä joskus saan tilaisuuden osallistua karnevaaleihin, niin ostan itselleni maskin ja se on diili. Tällä kuvalla ei tosin ole mitään tekemistä näiden kyläpippaloiden kanssa, ihan diskossa oltiin, vaikka en kyllä diskoihminen ole nimeksikään. ( ja ah, vaihtarikilot vainoavat, enkä koskaan tiennyt, että voin kaivata kokojyväjuttuja, piimää ja ruisleipää näin paljon. Ja kyllä, suomalainen ruoka on niin ihanan terveellistä!)

Kävipä pari viikkoa sitten niin, että trance vaihtui bimbaan (kirjoitusasusta ei tietoa). Trancea en ala sen enempää valottamaan, mutta Bimba on portugalilainen termi tietyntyyppiselle humpalle/härskille musiikille. Viimeksi mainittuun olen törmännyt jo muutaman kerran eri tilantessa täällä, mutta toistaiseksi tuttavuus on jäänyt etäiseksi ja ehkä ihan hyvä niin.

Mutta asiaan; suunnitelma oli siis kaverin kanssa lähteä reiveihin tanssimaan oikein kunnolla ja pitkään. (Täällä järjestetään reivejä jokaviikonloppu melkein ja kaikilla klubeilla soitetaan lisäksi paljon konemusiikkia. Suomeen verrattuna dubstep, trance yms. ihan Tiina-tavallisen perusmusaa.)

Minä sitten valmistaudun kunnon maraton-tanssimiseen, niin mitä vielä, kaveri ilmoittaakin että suunnitelmiin on tullut muutos; menemme kyläjuhliin.
Pakko myöntää että alkoi siinä sitten hieman pettymys painaa päätä, mutta mitä vielä; myöhemmin pystyin rehellisesti toteamaan, että kyläjuhlat on pop.
Päivän paras tajuaminen oli se, että melkein kaiken muun sorttisia kekkereitä löydän suomestakin, mutta koska nyt olen täällä, parempi suunnata tanssilattialle ja tehdä varmaksi, että tätä kokemusta en tule vähään aikaan unohtamaan. Ja niinhän siinä kävi, että illasta muodostui varsin ikimuistoinen,
todistin onnellista kosintaa, tanssin melkein viisi tuntia putkeen, joista 3 ja puoli tanssilattialla ei ollut ketään muuta kuin minä ja mun kaveri. Dj ei tosin arvostanut meidän tanssi-intoa, poikarukka näytti aina niin toiveikkaalta kun biisit lähenivät loppuaan.

Koska portugalilaiset tykkää juhlia (ja tanssia) ihan vauvasta vaariin, täällä on tapana järjestää koko kyläyhteisön kesken näitä erilaisia juhlia, esim. viimeviikko = karnevaalit. Nämä kyläpippalot sisältävät varmasti ainakin syömistä, juomista, paljon musiikkia ja tanssia. Ja jos yksi asia on varma, on se se, että kaikki osallistuvat ja kukaan ei jää nurkkaan nyhjäämään.
Mulle ei ole vielä ihan selvinnyt, että mikä se järjestävä taho näissä yleensä on, mutta ilmeisesti jonkinsortin kylähallitus, joka sitten ottaa vastuun tilojen vuokraamisesta, ruokien ja juomien ja mahdollisten dj:itten/bändien hommaamisesta.
Mitä olen nyt käynyt kolmissa vastaavissa kyläjuhlissa, niin kahdessa oli Dj:t ja yhdessä live-esiintyjiä kuten keski-ikäisistä, vaihtelevat laulunlahjat omaavista machomiehistä koostuva bändi, joka lauloi niin Yolandasta kuin Mariastakin. Mutta oon kuullut myös villiä huhua, että joidenkin tiettyjen kylien juhlat on saaneet ikäänkuin kulttimaineen ja ne houkuttelee paikalle porukkaa useampia satoja. Näissä on kuulema myös sitten esiintyjät vähän parempia.

Kaava näissä kemuissa on yleensä seuraavanlainen;

- Varsinaisesta aloitusajasta mulla ei ole mitään tietoa, sillä kukaan jolla on vaihtoehtoja ei mene minnekkään ennen klo. 01.00. Puoliyö on ihan cooliuden takaraja.

Tässä yksi "hittibiisi", ei ole tosin bimbaa nähnytkään, mutta muuten varsin koukuttava... Tähän oli joku oma tanssinsakin.

- Siinä 12-aikaan paikalla on vielä pienempiäkin lapsia ja vanhempia ihmisiä, ja musiikki on tyypillisesti  perinteistä Portugalilaista tanssimusaa, joka parhaimmillaan on tosi svengaavaa ja pahimmillaan.... noh sanottaisiinko, että ette ole menettäneet paljoa. Jos olisin musikaalinen osaisin määrittää sen tahtilajin joka on ihan must, mitä  tulee suurimpaanosaan niistä tanssilattian suurimmista hiteistä, täytyy kyllä myöntää, että se saa paatuneimmankin palikan lanteet keikkumaan. Ja portugalilaiset ne osaa keikuttaa jos jotkut, ja se on muuten tosi tarttuvaa, voin vaan kuvitella sitä häpeän määrää kun menen suomessa tanssimaan ja tajuan, että teen ihan erillistä juttua siellä yksinäni. Puollustuksekseni voisin tosin sanoa, että se suomalainen sivulta sivulle tai vaihtoehtoisesti polvet joustaa ylös alas- tanssi herättää täällä paljon oudoksuvia katseita (kokemuksen syvä rintaääni).

Nimenomaan näissä kylä-systeemeissä harrastetaan myös paljon kaikenmaailman letkatansseja, macareenaa ja muita kummallisuuksia, letkajenkka olisi ihan taattu menestys. Portugalilaiset yleisesti ottaen rakastaa ja pitää hauskoina kaikkia tommoisia hölmöjä yhdessätehtäviä juttuja. Muutenkin portugalilaisilla on mahtava, vaikkakin usein tosin hieman erikoinen huumorintaju, taattua on esim. se, että karnevaalien koittaessa naapurin mukavasta mummosta saattaakin kuoriutua Marilyn Monroe ja papasta diskotanssija.
Koska mun aivot on herkistynyt nyt portugalilaiselle huumorille, en enää jäädy melkein mistään, siinävaiheessa tosin en tiennyt mitä sanoa, kun host-pappa halusi minulle erikseen kerrottavan kesken jouluaterian, että hän menee vessaan ja tiedossa on jotain isoa....

Parasta on se, että portugalilaiset osaavat nauraa itselleen ja toisilleen. Täällä ei ole liikaa tilaa turhalle totisuudelle ja se jokaisen suomalaisen joka tuntee suunsa menevän mutruun, tulisi kyllä kokea. Rento ilmapiiri nimittäin rentouttaa! Ainakin musta tulee henkisesti päivä päivältä enemmän Bob Marley, odottakaa vaan!

- Yleensä siinä 2-3 aikaan parikymppisiä alkaa valua paikalle ja keski-ikäisten tanssijalka alkaa jo hieman hyytyä ja ajatukset siirtyä istumiseen. Viimeistään tässä vaiheessa musiikkikin on sitten siirtynyt kokonaan perus disko/baari settiin.

- Loppu koittaa 5-6 aikaan ja viimeiset eloonjääneet suuntaavat kulkunsa kohti lähintä ruokapaikkaa.

Tässä nyt pientä inffoa sulle ja jos joskus suuntaat portugaliin, niin suuntaa ihmeessä maaseudulle ja voit olla varma, että jossain kylässä on joku fiesta meneillään.

Kiitos ja kuittaus.

Surfin' Bom bom dip di dit

Tuo lähikaupunki Nazaré pääsi taas otsikoihin, kun samainen Garret (josta puhuin aiemmin jo täällä) teki taas uuden maailmanennätyksen surffaamalla jälleen yhden jättiaallon (oliko 30m). Huomasinpa joku viikko sitten, että jopa mun suomen pääuutislähde Iltalehti oli noteerannut moisen merkkiteon.

Lue iltalehden juttu/katso video tästä

Mutta maailmantason surffauksesta ja 30metrin aalloista, ihanaan Penicheen joka tarjoaa loistavat puitteet harjoitteluun myös meille - ei niin katu-uskottaville.

Tarvitseeko tätä edes selittää.

Viime sunnuntaina oli siis taas se aika viikosta, kun Penichen rannat kutsuivat. Thank god for that!

Kaikki kuvat maisemakuvia lukuunottamatta ©: Murillo, Murillo's Academy

Tästä vakioporukasta, jota näen joka sunnuntai on tullut mulle kuin toinen perhe ja siitä olen kiitollinen, sillä juuri tämmöiset ihmiset tekee jokaisesta päivästä loistavan. Mut on otettu porukkaan ja kaikki auttaa kun apua tarvitsen, oli se sitten autokyydeistä jalkavaivoihin.

Mitään mind blowing surffauskuvia ei musta vielä saa yrittämälläkään, joten toistaiseksi saatte tyytyä näihin.

Alkuun tietenkin lämmittelyä.

Eiköhän tästä kuvasta käy selväksi, kuka mä olen.
Sanottaisiinko vaikka että venytteleminen on jäänyt vähän vähemmälle.
Yritys kuitenkin hyvä kymppi.

Ja tämä kaverihan aloitti yli kuukauden mun jälkeen, mutta jotkut vaan oppii nopeasti. Itse olen toistaiseksi vielä esikoulussa mitä tulee surffaamisen jaloon taitoon, mutta ala-aste jo siintää silmissäni. I can do it!

Kävipä viimesunnuntaina niin, että meinasin lähteä seilaamaan vähän pidemmälle kuin oli tarkoitus, onneksi kuitenkin on aina apu lähellä ja Aino pian rannalla.

Ah ja puh sitä iloa ja onnea kun olet rättipoikki, mutta maailma hymyilee.

Tässä vähän Bom bom dip di ditiä teillekkin:

PS. Täällä on pieni sukulaistyttö jolle en ole Aino, olen "Moi moi". Sille opetettiin se muuten vaan, mutta nyt se yhdistää mut siihen. 

O countryside

Älkää huoliko, tämä blogi ei ole muuttunut täysin lammasaiheiseksi. Otan vain yksinkertaisesti ilon irti siitä, että kerran elämässäni minulla "on" lampaita, vaikka muille jakaa. Nämä lampaat ovat siis tuosta host-papan pihalta; kutsuttakoon näitä nyt vaikka sitten host-lampaiksi. Yksi näistä muuten halkeaa kuulema viikon päästä; ilmeisesti kaksoset tiedossa. 

Huis huis.


Mun portugalilainen pappa, on hienoinen hamstraaja, mitä tulee varsinkin lintuihin, sillä niitä tuntuu löytyvän sen pihalta jokaikisestä paikasta, mistä kuvitella saattaa. Lintuja tuolta löytyy varmaan lähemmäs 30 kappaletta. Ja melkein jokakerta kun tuolla piipahdan, uusia tipuja piipittää jossain nurkassa. 

Tässä teille uusimpien(ja upeimpien) tipujen ääninäyte.

Varmasti kaikkien aikojen elegantein kana,  koko komeuden kruunaa pehmeä afro. 

Siellä asuu myös kaksi enemmän tai vähemmän kyseenalaista lemmikkiä, herra/rouva korppi. Ikää molemmilla jokseenkin yli 18-vuotta. Mun sydäntä vähän riipaisee aina kun mä menen siitä niiden asumuksesta ohi, kun ne kalisuttaa nokkiaan noihin kaltereihin ja tulee seurustelemaan. 

"Korppien älykkyys sai uusia todisteita

Julkaistu: 14.09.2010, Kategoriat: Linnut, Tiede ja tutkimus

Korppien on tiedetty olevan varsin älykkäitä lintuja. Itävallassa Wienin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että korpeilla on niin sanottua metatietoa eli tietoa siitä, mitä toinen korppi tietää. Ihmisillä tätä kutsutaan ”mielen teoriaksi”. Tällaista älykkyyttä on aiemmin tiedetty olevan ihmisten lisäksi vain simpanssilla, reesusapinalla ja joillakin varislinnuilla.

Tehdyssä tutkimuksessa testattiin korppien käyttäytymistä ja metatiedon käsittelyä kymmenellä korpilla. Korpeista viisi oli naarasta ja viisi koirasta. Kaikki korpit olivat syntyneet ja eläneet koko elämänsä tutkimuseläintarhassa. Tutkimuksessa yksi korppi oli varsinainen koe-eläin ja kaksi muuta toimi ns. avustavina korppeina.

Tutkimus suoritettiin useassa osassa. Tutkija piilotti kaksi ruokapalaa maahan sellaisessa häkissä, jonne korpit näkivät. Ensimmäisessä vaiheessa toinen avustava lintu näki minne ruokapalat piilotettiin, toinen puolestaan ei. Varsinainen koekorppi näki ruokapalaa tarkkailevat avustajakorpit koko ajan.

Tämän jälkeen koekorppia estettiin näkemästä häkkiin ja samalla joko vaihdettiin tai ei vaihdettu avustajakorppien paikkaa. Tämän jälkeen koekorppi päästettiin häkkiin ja laskettiin, kuinka nopeasti se kaivoi ensimmäisen ruokapalan piilosta ja tarkkailtiin, oliko se ensimmäiseksi vai toiseksi piilotettu ruokapala.

Tulokset osoittivat, että koekorppi toimi nopeimmin silloin, kun se tiesi, että avustava korppi oli nähnyt mihin ruokapala piilotettiin. Se siis yritti saada ruokapalan ennen toista. Jos koekorppi tiesi, ettei kumpikaan avustajakorpeista ollut nähnyt ruokapalan piilotusta, se ei hakenut ruokapalaa kovinkaan nopeasti. Korpit siis pystyivät tekemään päätelmän, että milloin lähellä oleva korppi tiesi ruuan piilopaikan ja sitten pystyivät toimimaan tämän tiedon perusteella.

Testin yhdessä koevaiheessa peitettiin molemmilta avustajakorpeilta näköyhteys häkkiin. Koekorppi näki sen, että avustajakorpit eivät nähneet piilotusta. Tällöin koekorppi ei pitänyt kovinkaan suurta kiirettä hakiessa ruokapalan piilosta. Koekorpin oletettiin tutkimuksen perusteella siten tietävän, mitä toinen korppi tietää ja mitä ei.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B-lehdessä ja se uutisoitiin Yle:n tiedesivulla."

"Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on nykyisin myös tieteellistä näyttöä. Korpilla on yli 50 erilaista ääntä ja se osaa käyttää erilaisia esineitä työkaluina. Korppi on siis hyvin viisas lintu ja tutkimusten mukaan se yltääkin älykkyydeltään isojen ihmisapinoiden tasolle. Vanhojen tarujen mukaan korpit pitävät paljon kiiltävistä esineistä."

Siellä asui kani, joka pian päätyy pataan.

Täällä on itsestäänselvyys, että kanat, kukot, possut ja kanit päätyvät pataan mitä pikimmmiten. Lampaat ovat toistaiseksi jostain syystä välttäneet pataan joutumisen (tai sitten mulle ei ole vain kerrottu koko totuutta). Maassa maan tavalla, mutta mulle ei vain valkene, että miten kukaan muu ei näe sitä, että sen ei tarvitse aina olla se vaihtoehto, vaan eläimien pitämisestä voi saada niin paljon muutakin iloa. Tosin mun portugalilainen pappa rakastaa jokaikistä kotkottajaa tontillaan.

Esim. kyyhkyset on todella yleisiä lemmikkilintuja.
Täällä linnut ovat yleensä syystä tai toisesta nimenomaan miesten lemmikkejä.

Kaikkein oudoimman tästä tilanteesta tekee se, että todella monilla on kuitenkin paljonkin häkkilintuja lemmikkinä, mutta silti tiettyjen eläinten elämälle ei nähdä minkäänlaista vaihtoehtoista päättymistä.

Täällä olo on vahvistanut entisestään kasvissyöjää minussa, sillä vaikka nämä eläimet täällä elää satakertaa paremmissa olosuhteissa kun eläimet ympäri maailman kaikensortin tuotantolaitoksissa, ovat niidenkin olot ahtaat, likaiset ja pimeät ja stressaannuksissaan ne satuttavat toisiaan. Ja kaikki tämä ei tarkoita, että ihmiset eivät jollain tasolla eläimistään välitä, mutta pataan joutumisen lisäksi mitään muuta vaihtoehtoa ei vain näytä olevan. Täällä pidetään myös normaalina jos eläimet ovat likaisia ja niillä on esim. kirppuja tai joku rampauttava tekijä. Ei nähdä vaihtoehtona tilannetta, jossa näin ei olisi.

Nykyisin alkaa yleistyä koirien ja kissojen talossa pitäminen, mutta silti varsinkin maaseudulla 85% koirista elää ulkona, metrin mittaisen narun päässä/pienissä aitauksissa lähes koko elämänsä, elämälleen haukkuen. 

Siinä oli sitä itseänsä enemmän tai vähemmän kerrostuneena,
 no mutta hyvin pystyi kävelemään vaikka ajoittain kuuluikin jos minkämoisia ääniä.

Kaupunki-alueen ulkopuolella olen nähnyt koiraa ulkoilutettavan yhden kerran, mutta koirien vapaana pitäminenkään ei ole niin kovin yleistä. Yleensä koirat vaan tekee asiansa mihin ne ikinä sattuu olevan kiinnitettynä ja joku sitten kerran viikossa siivoaa ne.

Kerran kysyin kun kuulin, että vanha koira joka asui mun entisen talon pihalla oli jäänyt auton alle ja oli sen seuraksena alkanut ontua, että miksei omistaja vie sitä lääkärille. Vastauksena saan tuomitsevan "kerro millä rahalla"-kommentin, mutta samaisella naapurilla oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä riittävästi rahaa kahteen autoon (90% täällä on vähintään kaksi autoa per kotitalous) ja huristella niillä kaikki matkat, alkaen 100 metristä. (Uskokaa tai älkää, tässä ei ole yhtään liioittelua, vaan täällä ihan tosissaan saatetaan ajaa viereisen naapurin pihaan.) Kaikki tulee lopulta siihen, että mikä on välttämätöntä, monelle vähintään kahden auton omistaminen on, mutta vanhan(tai nuorenkaan) koiran kipujen lievittäminen ei.

Mutta onneksi muutosta on ilmassa. Kummalliselta vain tuntuu, että jos on tilaa, mutta ei aikaa niin miksi ei vain yksinkertaisesti aidata takapihaa ja anneta koiran elää siellä ja karkottaa mahdolliset hiipparit, miksi se pitää aina kahlita?

Ja kaikki tämä vuodatus ei tarkoita ettenkö Portugalia rakastaisi, tämä on vaan yksi niistä harvoista näkemyseroista jota en todennäköisesti koskaan tule ymmärtämään.

Mulla on ollut pienimuotoinen projekti tässä parin viikon ajan: tuolla mummolassa on kaksi hurjaa vahtikoiraa jotka puree kaikkia (paitsi omistajiaan) jotka tulee tontille kun ne on vapaana. Ja haukkuu kun riivatut aina kun joku lähestyy. MUTTA: HAHAA!
Minäpä olen saanut ne puolelleni, eikä tarvittu muuta kuin kärsivällisyyttä ja koirankeksejä! Vielä on vähän vaiheessa tämä projekti, että en ihan uskaltaisi tuonne mennä hillumaan jos ne on vapaana, mutta kun ne on häkissä, tuo ujompi vasemmanpuoleinen jopa heiluttaa häntää aina kun menen niitä katsomaan. Ja enää ne ei edes hauku mulle kun menen sinne, oi sitä tunnetta kun ne aloittaa haukkumisen vasta kun joku toinen liittyy seuraan.

Lahjonta on kannattanut täysin ainakin tässä tapauksessa.

Loppuun vielä maailman suurin mato, ei edes mahtunut kuvaan. Vertauskohteena mun hieno koulukortti.