Myrskyn silmässä

Lauantai 19.1.2013

Jo aamulla herätessäni tiesin, että joku ei ole nyt oikein. Äänet ulkona olivat niin kovin kummallisia.

Kylpyhuoneeseen haahuillessani huomasin, että ihmiset joiden olisi pitänyt olla 30min sitten alkaneella soittotunnilla, olivat vielä kotona. Mitä kummaa.

Sitten katsoin ulos ja huomasin että puut tanssii raivokasta sambaa. Enää ei kirpaise niin kovin, että mun surffausohjaaja peruutti meidän tänpäiväiset tunnit ”due to bad weather conditions”. Nyt olemme siis ns. nalkissa täällä maaseudulla, sillä ilmeisesti joku silta, joka yhdistää meitä jollain tasolla Leiriaan, on täyttynyt kaatuneista puista, niinkuin tiet muutenkin. Tämä tilanne saa sisäisen metsurini heräämään ja mielelläni olisin tuolla saha kädessä heilumassa, mutta musta vähän tuntuu, että parempi etten edes kysy, vaikka sahaajana varsin varteenotettava olenkin.

Sähköt, puhelimien kenttä, internet ja lämmin vesi ovat myös tauolla. Kuulin juuri, että näin jatkamme eloamme joku kolmisen päivää (EDIT: 5-7 päivää; alueellisia eroja). Mutta mikäs siinä, minulla ei ole kylmä (mä olenkin sitten ainut joka ei hytise takan ääressä) ja olen lähinnä helpottunut etteivät kuumaa ilmaa puhaltavat ilmastointi-pöhöt toimi, sillä ne saavat mut aina sairastumaan.

Ihmisten käyttäytyminen tässä ”poikkeustilassa” kuvaa hyvin joitain portugalilaisia toimintatapoja ja elämänrytmiä: Heti ensimmäisenä kysytään, että pitääkö mun puhua tänään mun vanhemmille ja jo ennen mun vastausta, on kehitetty ainakin kolme vaihtoehtoa, jotta mä voin halutessani ottaa yhteyttä mun perheeseen. Nyt naapurit ovat valuneet tasaisena virtana meidän olohuoneeseen takan ääreen (kulkuvälineenä tietenkin auto). Kun on kysytty toimiiko teillä internetti ja puhelin, ja todettu molemminpuolin, että ei toimi ei, pistetään popcornpannu tulelle aletaan auttaa naapurin poikaa englanninläksyissä. Seuraavaksi kysellään lämpimästä vedestä ja molemmat vastaavat, että eivät tiedä. Mutta minäpä tiedän, hiippaillen kävin testaamassa vessan hanasta ja kylmää oli. Seuraavaksi saapuvat isovanhemmat jotka istuvat hetken ja lähtevät sitten pois. Seuraavaksi aletaan lakata kynsiä ja nyppiä kulmakarvoja, jopa mummon kulmakarvat saavat kyytiä.

Hyvä tuuri kävi, että naapuri sattui olemaan kosmetologi, joten nyt mulla on ehkä elämäni parhaiten laitetut kynnet ja kulmakarvat.

Appelsiinit maistuu ja elämä jatkuu. Suunnitelmissa oli, että lähdetään tänään ulos ja luulin jo, että suunnitelma täytyy haudata, mutta siellä klubilla on kuulema generaattori joten nou hätä. Ulkomaailma siis edelleenkin kutsuu. Nyt vaan kylmään suihkuun, niin herää siinä samalla hyvin.

EDIT: Ei me sitten mentykkään, kun kukaan ei vastannut puhelimeen kun kellään ei ollut kenttää. Sensijaan mentiin myrskyajelulle katsomaan kaatuneita puita.

Tietokoneessakin oli akkua sopivasti 26% joten pystyn tallentamaan ajatukseni, ennen kuin ne vallan unohtuvat. Täysi-ikäisyyden lähentyessä alan nimittäin muisteista suosia tietokoneen kovalevyä.

Tänään maistoin toistaiseksi parhaan appelsiinin, mitä olen koskaan käteeni saanut. Tämä kunnia meneen Algarven appelsiineille, jotka ovat VALTAVIA ja maistuvat ihan kesälle ja jollekkin suomalaiselle marjalle jota en pysty hahmottamaan.

EDIT: Eilen sunnuntaina saavutin viimein suuren suosion lampaiden keskuudessa ja sain niistä skeptisimmätkin puolelleni. Tänään on muutto takaisin päämajaan. Mulla oli mahtava viikko, mutta mukava on myös palata.