Kapeita katuja ja heinaa seinassa

 Ja tassa tulee nyt tarinaa siita, mita tapahtui aamulla ennen Lissabonin suuria kaloja. Ja koko juttuhan pitaa tietenkin aloittaa lounaalla, jonka suhteen Portugalilaiset ovat hyvinkin tarkkoja. Juuri tassa yksi paiva tulin koulusta viiden aikaan aivan nalissani ja just kun paasin oikein syomisen makuun, mun host-sisko tulee paikalle ja katsoo mua todella epailevana ja kaymme seuraavanlaisen keskustelun:
-"What are you doing?"
-"Eating lunch, I'm really hungry."
-"Do you realize that no one does that in this hour."
-"Okay, but this is my late-lunch."
-"Lunch is eaten between 12-15."
-"Ok"

Lisaan tahan taman kuvan, jotta voitte hammentya kun mietitte
miten tuosta seinasta kasvaa heinaa.

Ja sitten ma jatkan syomista niin nopeaan kun vaan kykenen. On se kylla hyva, etta suomalaiset ei valita naista ajoista ihan niin hilkun paalle. Olin kylla yllattynyt kun mun "late-lunch" ei saavuttanut suurta suosiota, musta se oli nerokas.

No mutta takaisin asiaan ja lissaboniin. Tasta kuvasta voin valoittaa teille seuraavia seikkoja, tuo keltainen porkkanaraasteen tapainen on sipsiraastetta. Kylla, kuulit oikein. Taalla tuo on aivan yleista "perunaa". No mutta mikas siina, hyvaa on. Vaati vain alussa hieman totuttelua.
Tuo pieni piirakka oli oikein maukas ja sisalsi katkarapuja. Olen ottanut jo tavaksi, etta aina kun syon ulkona, tilaan suoraan suosiolla kalaa tai katkarapuja sisaltavia juttuja, silla taalla on tosi yleista laittaa kaikkeen "kylkijaisina" lihaa vaikka se olisikin "kasvisruokaa". Just tassa yksi paiva tilasin tonnikalaleivan ja joku meni pahasti vikaan, kun poytaan tullessa se olikin muuttunut nakki-pihvi-kinkku-leivaksi. Hei oikeasti ihmiset, tajuan etta jotkut tykkaa lihasta, mutta nakkeja, pihvi ja kinkkua samassa pienessa leivassa... Portugali on maana aika lihakeskeinen kuten voitte paatella. Kalaa taalla kylla syodaan ihan kiitettavasti ja siita olen iloinen (kaksi kertaa paivassa)!
Ja ainiin viela yksi asia, taalla kun syot ulkona: tilaa limonadia. Mahtavalta maistuu ja tunnet olevasi jalleen 5-vuotias, mikas sen parempaa.

 Paivan aikana meille tapahtui vaikka mita, jotain erityista mainitakseni voisin puhua vaikka siita, kun sadekuuron iskiessa Eve lahtee sadepaniikissa etsimaan oikoreittia sellaisen talon takaportista, jonka etuovella on kunniavartio kuin Buckinhamin palatsissa konsanaan. No ei siina sitten muuta kuin mina huudan etta hei eve, odota. Ei me taalta paasta. Ja siina vaiheessa poliisisetakin tajuaa etta Eve on ollut niin ovela, etta se on ohittanut ne ihan huomaamatta ja huutaa peraan. Mutta saatiin kuitenkin jaada niiden katokseen ja taytyy kylla sanoa etta Lissabonissa on mukavia poliiseja.

 Tuo katu oli jotenkin hirvittavan erilainen kaikista muista, mutta silti jotenkin ihan mahtava.

 

Hypattin ratikka-28:n kyytiin (se on legendaarinen Lissabonissa), mutta matka loppuikin ennen aikojaan, jolloin takaisin keskusaukiolle haahuillessamme loydettiin mahtavia pikkukujia ja uskomaton nakyma Lissabonin ylitse. Taidettiin varsinaisesti "eksya" (Even gps-puhelin esti meilta tuon taydellisen eksymisen mahdollisuuden, mutta oltiinpahan jossain minne suunnitelmat eivat meita olisi vieneet) tuon reissun aikana kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla loydettiin hienoimmat nakymat ja vahiten tallatut polut, suosittelemme siis lampimasti. Tuon kaupungin ytimen loytamisen jalkeen, tuntui jokseenkin kummalliselta tallata ydinkeskustaa ympari muiden turistien kanssa. Jos menet Lissaboniin, ota siis suuntima lahimmalle vuorelle (niita on useempia), kiipea sinne ja katso missa kujat nayttaa houkuttelevimmilta ja ala kavella, tai oikeastaan kiiveta, silla Lissaboni on taynna portaita.

 Lissaboni on ihanan varikas kaupunki, jossa yhdistyvat uusi ja vanha todella persoonallisella tavalla. Kaupungin henkeen myos selkeestikkin kuului vapaus ilmaista itseaan, vaikka tarralapulla seinassa, mika loi ikaankuin huumorin ketjuja, missa joku toinen oli saattanut aloittaa fraasilla seinassa jo vuosia sitten, mutta jota joku toinen jatkoi tana hetkena. Piristavaa oli se, etta silti en muista, etta jotain tohryja olisin nahnyt sen enempaa kuin vaikka jyvaskylassa. Vaan nimenomaan kaikki nuo Lissabonin varikkaat yksityiskohdat sopivat yhteen ja synnyttivat ikaankuin jatkuvasti uudistuvan tarinoiden verkon johon olisi voinut kaariytya ja uppoutua ihan totaalisesti.

 

 

Ja tassa oli varmaan Even lempikauppa, dream pills. Oiva osoitus siita, etta silla mita sa myyt, ei ole niin valia, kunhan sa myyt sen ovelasti. Periaatteessa tuolla kaupassa myytiin ylihintaista karkkia, jota sai tunkea muoviseen pilleripurkkiin, johon sai valita oman etiketin, jossa luki jotain ovelaa. Siella myytiin myos mm. karkki-"aitiyspakkauksia" ja karkkipurkkeja tuoreille vanhemmille yms.

Usein en ollut ihan taysin vakuuttunut siita, etta noista parvekkeista monikaan jaksaa enaa tosissaan vastustaa painovoimaa.

 





Pienet punaiset palopostit piristavat paivaa aina niin kummasti.

 Elamaanne helpottaakseni jaan teille mun ajatuksia taman kuvan takana. Pointti on se, etta Lissabonissa taloissa on paljon koloja, jotka ovat maantasossa. Siina sitten rupesin pohtimaan, etta taalla, kuten muissakin euroopan vanhoissa kaupungeissa on varmastikkin helppoa elaa hiirena, silla kaikkialle paasee suht helposti.

Olin varma, etta toi oli hullun cool metron sisaankaynti,
mutta mita viela. Se olikin miestenvessa.

 Koeajettiin myos metro, mika oli tosi selkea ja hyvin organisoitu. Heratettiin siina samalla myos kummastusta kanssamatkustajissa, silla oltiin selkeasti liian innokkaita, etta oltaisiin voitu olla siististi cool. Oltiin siis vaan turisteja jostain maalta.

 Taman kuvan pointti on kuvata teille portugalilaista logiikkaa. Minne pystytetaan uusi hifistely ravintola, no tietenkin kulmakunnan jaatavimman rotiskon alakertaan koska siella saastaa vuokrassa.