Portugalin koulusysteemi on totaalisen erilainen suomalaiseen verrattuna. Lukioissa valitaan oppiaineiden sijaan linja jonka mukana opiskellaan sitten vain tiettyja aineita, esim. ma olen matemaattisella linjalla jolloin mun pitaisi opiskella fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, portugalia, matikkaa ja liikkaa. Matemaattisen linjan lisaksi on myos ns. humanities, arts ja sitten naita suomalaisen amiksen linjoihin verrattavia kuten food quality control tms. ja turism.
Tanaan meille tarjoutui tilaisuus menna just naiden ruuan laatu opiskelijoiden kanssa kattomaan orgaanista viinitilaa - Quinta da serradinhaa. Paikan paalla saatiiin sitten portugalinkielinen kierros viinin valmistuksesta. Kokeiltiin myos rypaleiden poimimista (ja syomista) ja Hollantilainen vaihtaripoika hyppasi sinne sankkoonkin ja paasi polkemaan niita rypaleita ihan mossoksi.
 |
| Tassa olis sitten Hollantilainen sankossa. |
Taa mesta oli ottanut maskotikseen leppakertun ja mita ymmarsin, niin ilmeisesti leppakertut liittyy oleellisesti siihen etta kun siella ei kayteta torjunta-aineita yms. niin leppakerttuja esiintyy runsaasti ja ne hoitaa tuholaisentorjujan hommaa. Oli aika symppis!
Tyontekijat oli hirvittavan mukavia ja avuliaita ja ilmeisesti paikan omistaja oli sellainen harmaahapsinen herrasmies joka hymyili kokoajan. |
| Taa oli selkeesti jotain vuosikertaviinia. |
 |
| Siella oli hullun cool koira joka yritti antaa kokoajan tassua. |
 |
| Tassa niita viinirypaleita sitten on. Oon aina luullut etta viininvalmistukseen kaytettavat rypaleet on jotenkin happamampia mutta eipa ollut asian laita ollenkaan niin. Oli tosi mukava kun noita pystyi syomaan suoraa eika tarvinnut pelata kemikaaleja. |
Ma olen aina jotenkin elanyt uskossa etta viinitilat on hullun tarkkoja salaisuuksistaan ja kyttaa jokaista rypaletta ettei kukaan kilpailija paase vihille mita ne puuhaa. Ei ollut meininki kuitenkaan yhtaan salamyhkaista vaan avointa ja rentoa ja aidatkaan ei ollut portugalilaisiksi edes korkeita!
Tanaan tuli taas selvaksi etta Suomalaiset on perin jarjestaytynytta porukkaa, alettiin vahan ihmetella kun oltiin vietetty ruokataukoa jo varmaan toista tuntia ja muut oppilaat oli lahtenyt autoilla veks, etta onkohan meilta mennyt jotain ohi korvien. Tieda sitten miksi, mutta kyllahan se kierros sitten lopulta jatkuikin joku pari tuntia myohemmin. Sama ilmio esiintyi kun kaytiin poimimassa niita rypaleita, me napsaistiin kaksi tertua per larvi ja laitettin laatikkoon ja varmaan pari tuntia myohemmin opettajat viela keraa jotain terttua numero 893.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti