Yksi kouluviikko taas mennyt nopeasti. Biologiassa tutkin samaa solunaytetta puolituntia (musta tuntuu etta se opettaja unohti mut sinne) ja katsoin youtubesta englannikielisia opetusvideoita. Sain myos kuulla, etta mun pitaa tehda tunnin mittanen esitys suomalaisista tavoista yms. Ma rakastan puheesitysten pitamista ja oon ihan innoissani! Tuntuu niin hauskalta ajatukselta etta naa nakee mista ma tulen ja miksi ma olen tallainen (kaikkeahan ei tosin voi selittaa suomalaisuudella mutta silti). Oon kysellyt ihmisilta, etta mita ne on kuullut suomalaisista kaikki sanoo samaa, ujoja, sulkeutuneita, kayttaa paljon alkoholia, kylmia. Aika karua mun mielesta. Ma yritan saada naille positiivista kuvaa suomalaisista ja nyt naa on kaikki ihan pyoralla paastaan, etta mita ne ajattelee suomalaisista kun ne on tavannut mut. Musta kylla tuntuu etta toi henkinen kylmyys, sulkeutuneisuus ja ujous on vaan vaaraa tulkintaa meidan "henkisesta rauhasta"- lainaus mun opolta Satulta. Jurouden ma viela allekirjottaisin, mutta en tota kylmyytta ja sulkeutuneisuutta. Me suomalaiset vaan osataan arvostaa hiljaisuutta eritavalla, eika vieda juttuja niin aarimmaisyyksiin.

Tallaviikolla aloitin myos englannin opiskelun. Ma olen jo niin tottunut siihen horrostilaan mihin vajoan useimpien oppituntien ajaksi, etta tuntui todella oudolta ymmartaa mita ihmiset puhuu ja tuntui kummallisen vaivaloiselta kun piti oikeasti seurata mita tapahtuu. Mun aivot on selkeesti vaihtanut vapaalle.
Kemiassa paahdan sellaista esitelmaa metallien ymparistovaikutuksista meriekosysteemiin. Siita tulee varmaankin ihan hyva ja onpahan mulla ainakin aikaa joulukuuhun asti. Ainut vaan etta mun pitaisi kehittaa siihen joku kemiallinen tyo rinnalle ja aivot lyo tyhjaa. Siita varmaan tulee juurikin sellainen etta heita kuparia suolaveteen ja katso mita tapahtuu. Jos olet onnekas saatat nahda pari kuplaa ja loppuajan sitten kyseenalaistat itseasi etta oletko vain huono havainnoimaan kun et nae mitaan.
Google translator on kovassa huudossa mun opiskelun apuvalineena ja musta vahan tuntuu etten ole osannut kaantaa kaikkia niita kemiallisia termeja ihan oikein, mutta mitapa siita. Musta on tullut taalla paljon huolettomampi, enka enaa jaksa stressata asioista niin helposti. Se on taa portugalin elamanrytmi mika poraa vaylaansa mun aivoihin ja yrittaa vallata ne.

Liikunnassa en osaa vielakaan melkein mitaan niista hyppelyista, mutta onneksi se opettaja huomaa ja tunnustaa mun koordinaatio-ongelmat joten sille riittaa, etta mun naama on punainen tunnin jalkeen ja se on iloinen. Sanon sen, etta taalla on todella kummallista koululiikuntaa, tata juttua mita me nyt tehdaan seuraavat 2 kuukautta kutsutaan ihan oikeasti hyppelyksi......?

Perjantaina jatkettiin taas tata keikkaputkea mun kaverin kanssa ja kaytiin sen ja sen 2 hongankolistaja kaverin (ne oli oikeesti tosi pitkia portugalilaisiksi) kanssa katsomassa the john doe projectia jossain ihme kylassa. Taalla on kumallinen tapa roudata kaikki keikat mahdollisimman kauas ihmismassoista ja kaikki systeemit loytyy aina pikkukylista, mutta mikapa siina. Taa keikka oli jossain juhla/(jumppa)salissa missa alkoi joku ihme teinidisco heti sen jalkeen. Mutta mikapa siina, musiikki oli hyvaa, sisaanpaasy makso vaan euron, katsomossa ei ollut varsinaisesti ruuhkaa (meidan lisaksi ehka 5 ihmista), kokis oli halpaa ja kaiken kruunasi semmonen vanha ukko joka veti ihan omissa maailmoissaan maailman kummallisimpia tanssiliikkeita ja hymyili seinille.

Lisaksi eilen kaytiin host-sedan ja siskon kanssa Figueira da foz nimisessa kaupungissa, missa oli niin hieno ranta kun olla voi. Olisin voinut katsella sita merta monta tuntia, mutta ei me sitten joudettu kun meilla oli mummo ja lapsiosasto mukana. Mun host-mummo on muuten aikamoinen tyyppi, se ajaa hirveeta vauhtia sen tila-autolla ja rukousnauhat vaan heiluu tuulilasissa. Siella rannalla oli menossa joku kohtuu kovatasonen surffauskilpailu, mutta siina oli ilmeisesti menossa joku valiaika just kun me oltiin siella. Oli kuitenkin paljon komeita ranta/merileijonia!
Siita kilpailusta inspiroituneena otin nyt tavoitteen etten lahde taalta ennen kun oon kokeillut surffaamista ainakin kerran. Just laitoin sahkopostia yhteen paikkaan mika on tossa 30 minuutin paassa ja toivon etta paasen siella kaymaan ensiviikolla. Ainut ongelma on vaan kyydit, silla mun pitaa kayttaa busseja ja kavereiden kyyteja aina kun haluan jonnekkin ja naitten joukkoliikenne ei oo kovin kattavaa ja organisoitua. Mutta ei se mitaan haittaa, silla ma en lannistu ja kylla sita aina jotenkin kaikkialle paasee.



Mun suuri ilonaihe tallaviikolla on ollut portugalin radio, taalla soitetaan tosi hyvaa musiikkia ihan normi radiokanavilla. Perakkain saattaa tulla Bon Iveria, José Gonzálesia ja Joy Divisionia.

 





No yrita siina nyt hymyilla kun tuulee niin hirveasti.

 

Quinta da serradinha - wine and ladybugs

 

Portugalin koulusysteemi on totaalisen erilainen suomalaiseen verrattuna. Lukioissa valitaan oppiaineiden sijaan linja jonka mukana opiskellaan sitten vain tiettyja aineita, esim. ma olen matemaattisella linjalla jolloin mun pitaisi opiskella fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, portugalia, matikkaa ja liikkaa. Matemaattisen linjan lisaksi on myos ns. humanities, arts ja sitten naita suomalaisen amiksen linjoihin verrattavia kuten  food quality control tms. ja turism.



Tanaan meille tarjoutui tilaisuus menna just naiden ruuan laatu opiskelijoiden kanssa kattomaan orgaanista viinitilaa - Quinta da serradinhaa. Paikan paalla saatiiin sitten portugalinkielinen kierros viinin valmistuksesta. Kokeiltiin myos rypaleiden poimimista (ja syomista) ja Hollantilainen vaihtaripoika hyppasi sinne sankkoonkin ja paasi polkemaan niita rypaleita ihan mossoksi.

Tassa olis sitten Hollantilainen sankossa.

Taa mesta oli ottanut maskotikseen leppakertun ja mita ymmarsin, niin ilmeisesti leppakertut liittyy oleellisesti siihen etta kun siella ei kayteta torjunta-aineita yms. niin leppakerttuja esiintyy runsaasti ja ne hoitaa tuholaisentorjujan hommaa. Oli aika symppis!

 





Tyontekijat oli hirvittavan mukavia ja avuliaita ja ilmeisesti paikan omistaja oli sellainen harmaahapsinen herrasmies joka hymyili kokoajan.

Taa oli selkeesti jotain vuosikertaviinia.



 

 

 



Siella oli hullun cool koira joka yritti antaa kokoajan tassua.

 

Tassa niita viinirypaleita sitten on. Oon aina luullut etta viininvalmistukseen kaytettavat rypaleet on jotenkin happamampia mutta eipa ollut asian laita ollenkaan niin. Oli tosi mukava kun noita pystyi syomaan suoraa eika tarvinnut pelata kemikaaleja.

Ma olen aina jotenkin elanyt uskossa etta viinitilat on hullun tarkkoja salaisuuksistaan ja kyttaa jokaista rypaletta ettei kukaan kilpailija paase vihille mita ne puuhaa. Ei ollut meininki kuitenkaan yhtaan salamyhkaista vaan avointa ja rentoa ja aidatkaan ei ollut portugalilaisiksi edes korkeita!

 

Tanaan tuli taas selvaksi etta Suomalaiset on perin jarjestaytynytta porukkaa, alettiin vahan ihmetella kun oltiin vietetty ruokataukoa jo varmaan toista tuntia ja muut oppilaat oli lahtenyt autoilla veks, etta onkohan meilta mennyt jotain ohi korvien. Tieda sitten miksi, mutta kyllahan se kierros sitten lopulta jatkuikin joku pari tuntia myohemmin. Sama ilmio esiintyi kun kaytiin poimimassa niita rypaleita, me napsaistiin kaksi tertua per larvi ja laitettin laatikkoon ja varmaan pari tuntia myohemmin opettajat viela keraa jotain terttua numero 893.

Kamelinsylkikekkerit

Tulin just host-mummoni synttareilta ja sanon sanonpa sen, etta suomalaisten melutaso vastaa yhta pienta hiirta verrattuna portugalilaisiin. Portugalilaiset tekevat kaiken vauhdikkaasti ja ryminalla ja sita on hankala edes selittaa, silla se on jotain niin kokonaisvaltaista kaaosta jota kuitenkin jotenkin hallitaan. Naytin varmasti ihan kauhistuneelta kun odotin vain millon jotain tippuu (yksi torvi sitten tippuikin, mutta no worries ei mennyt rikki). Oli tosi mukavat pippalot, ruoka oli hyvaa ja kaikki oli mukavia ja oli kylla aikamoinen kokemus!
Tein kummallisen huomion: taalla sipseja syodaan kuin keitettyja perunoita kastikeen kanssa yms, porukka myos sekoitti niita riisiin. Toinen havainto oli se, etta taalla on kummallista jalkiruokaa. Sita voisi kuvailla ehka nestemaisena karamellivanukkaana jossa on pahkinanpaloja, sen nimi on kamelinsylki ja taytyy sanoa etta nimi sopi kuin nena paahan, pakko kuitenkin myontaa etta hyvaa oli, ehka hieman makeaa.
Nyt lahden nukkumaan, mutta sanonpa viela sen, etta mun lounasturskalla oli tanaan todella paha katse.

Googlesta kaapattu kamelinsylkikuva.

 

Elvista ja Rock'n'rollia

Eilen ymmarsin miten punaiseksi voi ihminen muuttua, taman havainnon tein kun liikuntatunnilla oltiin vedetty tunti hirveeta raakkia ulkona ja lampoahan oli sinne +30 ylapuolelle. Oli kylla yllattavan hauskaa vaikka en osannut mitaan niita ihme hyppelyita mita ne siella teki ja kadetkin heiluivat kuulema aina liian alhaalla, no aina ei voi voittaa. Ensi tiistaina mun pitas selvita 90 minuutista ja en kylla tieda viela miten meinasin selvita, kaikki muut on niin tottuneita naihin lampotiloihin niin niilla ei tunnu missaan kun ma oon jo pyortymispisteessa. Etta jos musta ei kuulu enaa tiistaina niin tiedatte mita mulle on tapahtunut.

Taytyy kylla sanoa etta meidan liikunnanopettaja on mukava heppu ja tosi rento ja ennenkaikkea yrittaa puhua mulle englantia. Ja tiedotanpa kaikille teille jotka tiedatte mun surkean historian pikajuoksun parissa etta tanaan meilla kellotettiin 40 metrin juoksuaikoja ja alitin sen opettajan antaman suositusajan 3 sekunnilla!

Illalla mentiin mun kaveri Annan kanssa katsomaan Robin Oak:ia ja Last Hangover:ia. Oli kylla tosi hyva keikka ja tykkasin ihan hirveesti ja sanonpa teille suomineidot: !!portugalissa on PALJON komeita miehia!!.



Robin Oak oli keikalla samassa mestassa jo huhtikuussa ja taa kuva on sielta, ainut ero oli oikeestaan siina, etta nyt ne oli siirtyny kesasesonkiin ja paidattomuuteen....
 

Lahdin sielta keikalta oikein hyvilla mielin ja sainpa kateeni viela niitten uuden EP:nkin.

Tausta muistuttaa erehdyttavasti talouspaperia mutta se on mun paivapeitto. En ikina olis uskonut etta liityn joskus paivapeiton kayttajiin, mutta niin tassa on vahan kaynyt, ainakin kerran viikossa.

Ma ja mun uudet ystavat: vasemmalla Elvis ja oikealla Angry Bird.

Ja viimeisena muttei lainkaan vahaisimpana, sain ilon tutustua mun kaverin kakaduihin! Ne oli aivan mahtavia otuksia ja mulla oli aivan sairaan hauskaa kun ne istuskeli mun paassa ja kerjasi huomiota. Aivan mahtavia otuksia! Mulla on joku juttu lintuihin ja ma en tieda mika siina on mutta ne on vaan harvinaisen siisteja elaimia ja niitten kanssa on aina hauska hengata.

Ma olen huomannut, etta aina kun oon tosi innoissani, alan muistuttaa majavaa. Pitaisikohan tasta huolestua tai vaan opetella hymyilemaan suu kiinni :D

Yksi kuuma paiva

Tama paiva on ollut kuuma, niinkuin kaikki aiemmatkin paivat. Kavelin kouluun vain todetakseni ettei mulla olekkaan koulua tanaan.

Ma kaipaan koulunkayntia ja koska mun sosiaalisen elaman vilkastuminen on suoraan verrannollinen mun koulussa viettamaan aikaan.... Ma haluan kouluun jotta en muumioidu tahan tietokoneen aareen. (Tahan tuskaan toivottavasti helpotusta tiedossa ensiviikolla)

Mutta eilen mulla oli ensimmainen varsinainen koulupaiva jonne menin, silla maanantaina mulla olisi ollut yksi ainut tunti mutta katoin sen alkamisajan vaarin ja myohastyin sitten siltakin. Oon tutustunut koulun portinvartijaan kun unohdin leimata koulukorttini ja sain silta hilpean "See you later" toivotuksen, se myos totesi etta "Finland is good country.". Opettajat on myos mukavia ja varsinkin liikunnanopettaja on todella hilpea veikko. Oppilaatkin on oikein mukavia ja avuliaita ja opastaa mua minne millonkin kun en itse loyda minnekkaan.

Ma olen ottanut itselleni haasteeksi bilsaa portugaliksi ja ma olen tosi innoissani siita vaikka kirja onkin portugaliksi (good save google translator).

Tanaan soitin suomalaista musiikkia mun hostille ja se sano etta se kuulostaa ihan koiran aantelylle. No mutta mikapa siina silla ma tosissani pidan koirista.

Tanaan te ette saa mitaan mukavia kuvia, jotta te voitte samaistua mun fiilikseen.

Pedra do oiro

Tanaan ajettiin Pedra do oiro nimiseen paikkaan rannikolle. Kaytiin upealla ja alyttoman jyrkalla rantatormalla josta avautu uskomattomat nakymat, joita oli tosin vahan hankala erottaa, silla siella oli tosi sankka sumu. Se sumu on kuulema sille paikalle tyypillista ja johtuu ilmeisesti erilaisten ilmamassojen kohtaamisesta. Just toi ranta mika naissa kuvissa nakyy oli tosi suosittu surffaajien keskuudessa.

 

Eilen illalla kavin myos jossain pippaloissa jossain tenniskerholla ja sinne oli vissiin myyty ihan tuhansia rannekkeita, mutta kun mentiin paikanpaalle 85% oli +40.v niin etta ei siita sitten enempaa, pakko kylla myontaa etta ei suomalaisilla kylla nouse jalka yhta vauhdikkaasti.

 

 

Sitten vahan kapinahenkea. Eilen osallistuttiin Portugalin hallitusta vastustavaan mielenosoitukseen jossa oli varmaan satoja ihmisia jo pelkastaan Leiriassa, Lissabonissa vissiin lukemat laheni 10 tuhatta. Portugalin hallitus on vahan toppaillut talousasioidensa kanssa ja ajanu koko maan ongelmiin, kuulin myos etta taalla palkasta otettava vero voi olla jopa 60% ja se on ihan yleista. Koko Portugali marssi kaduilla eilen ja ma sitten tietenkin marssin mukana. Tosi mukavasti ja rauhallisesti meni koko systeemi ja paikalla oli ihan kaikki vauvoista vaareihin.

 Ma valitan naiden kuvien hyvin outoa asettelua mutta ne ei suostu yhteistyohon.




Taa oli ihan harvinaisen outo.

Nama on jotain tosi kummallisia sipulikasveja milla ei ole ollenkaan lehtia. En ymmarra miten ne pysyy hengissa kun maasta vaan tulee tikku missa kasvaa kukka.